sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Vanhusten kotihoidon laiminlyönnit

TÄMÄN talven  järkyttävimpiä uutisia ovat olleet kotona asuvien vanhusten  traagiset  heitteillejätöt. Vaikka uutiset eivät ole koskeneet Espoota,  jokaisessa alkuvuoden valtuuston kokouksessa on asiasta puhuttu.

HUHTIKUUN valtuusto  oli aivan perimmäisten asioiden äärellä.  Demareiden Liisa Kivekkään ja Markku Sistosen kysymykset kotihoidon toimivuudesta ja vanhuspalvelulain edellyttämien oikeuksien toteutumisesta kirvoittivat pitkän ja vakavan  keskustelun. Puheenvuorojen pitäjien valtaenemmistö kannatti hoitohenkilökunnan lisäämistä ja heidän työolojensa parantamista, jotta hoitajat saisivat tehdä työnsä hyvin ja ajan kanssa, kirjoitti Maria Guzeninan fb-sivuillaan. Lisäksi kannatettiin ympärivuorokautisten hoivapaikkojen lisäämistä, jotta yksikään vanhus ei joudu elämään kotonaan, kun ei siellä enää pärjää.

Markku Sistonen jättikin kokouksessa toivomusaloiteen, jossa pyydettiin selvittämään kotihoidossa olevien vanhusten oma näkemys saamansa hoidon riittävyydesta. Niin kaunis kuin tavoite saada asua kotona mahdollisimman pitkään onkin, jossain tulee raja vastaan.

Viisaassa kirjassaan Vanhuus Antti Eskola kirjoittaa:
" Poliitikot  toistelevat, että vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona.  Varmasti jokainen haluaa asua kotonaan niin pitkään,  kuin se avun turvin on mahdollista.  Minäkin haluan asua kotona niin pitkään kuin mahdollista, mutta varmasti tulee raja, jolloin en enää nimenomaan halua.  Mutta nyt vanhuksia yritetään pitää kotona silloinkin, kun he eivät elä ihmisarvoista elämää.
— Kun ei pääse omin avuin vessaan, ei saa vettä hanasta eikä voileipää kaapista, kun ei kykene siirtymään tuolista sänkyyn, kun on turvaton ja pelkää eikä tiedä, onko yö vai päivä, silloin kotihoidon useakaan päivittäinen käynti ei auta. Tässä vaiheessa on oltava oikeus valita asumismuoto, jossa apua on tarjolla aina, kun sitä tarvitsee. Raja on siellä,  ettei siellä enää selviä yksin eikä voi viettää inhimillistä elämää. Jos ei pääse kylpyhuoneeseen eikä keittiöön, tarvitsee toisen ihmisen apua ympäri vuorokauden.  Pitää päästä vessaan, ettei tarvitse laskea alleen kuin eläin. Pitäisi päästä ulkoilemaan, ja niin edelleen. Se kuuluu inhimilliseen elämään eikä inhimillinen elämä kuulu vain nuorille.
Ennen  kuolemaa on usein vaihe, jossa usea vanhus  kokee jäävänä  heitteille. Häntä kohdellaan kuin kuolevaa eläintä tai kuihtuvaa kasvia. Ajatellaan, että  laskekoon vanhus vaippoihinsa."
Vanhustenhoidossa kaivataan kiireellisesti lisäresursseja. Hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi, Hoitajat uupuvat työtaakan alla ja kotohoidon kriisistä saamme lukea viikoittain surullisia uutisia.

Espoon demareiden valtuustoryhmä on vaatinut  kaupungilta nopeampaa toimintaa Espoon kotihoidossa ilmenneiden ongelmien kuntoon saattamiseksi ja vanhusten parissa työskentelevien työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti