torstai 20. joulukuuta 2018

Johanna Värmälä ja Aulikki Pentikäinen budjetista

Johanna Värmälä:
Valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa saavutettu neuvottelusopimus ja siihen liittyvät määrärahalisäykset lisäävät jonkin verran mm.sosiaali- ja terveyspalvelujen mahdollisuuksia tarjota asukkaille heidän tarvitsemiaan palveluja. Erityisen iloinen olen Espoon sairaalan, vanhuspalvelujen sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin kohdistuvista määrärahalisäyksistä, joskin olisi ollut hyvä jättää Espoon sairaalaan liittyvä sairaanhoitaja-maininta pois tailisätä tekstiin lähihoitaja- toteamus.

Toimintojen varmistamisen lisäksi toivon, että Espoon kaupunki arvioisi päätöksenteossa vielä nykyistä kattavammin ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia. Kuten viime valtuustokaudella mukana olleet muistavat, kyseinen vaikutusten arviointi on otettu yhdeksi Espoon päätöksentekoon
liittyvistä työkaluista. Vaikutusten arviointiin viitataan myös ensi vuoden toimintasuunnitelmassa, jossa todetaan, että uudet järjestämis- ja toimintamallit palveluissa edellyttävät selkeää
kehittämistoimintaa ja tutkimusta sekä mallien vaikutusten arviointia. Samaisessa osiossa mainitaan mm. asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen ja kaupunkirakenteen kehittäminen, kuten myös henkilöstön työhyvinvointi.

Eri toimialoilla huomioidaan asukkaiden osallisuuden edistäminen. Kaikki eivät kuitenkaan pysty osallistumaan mielipiteensä ilmaisuun, joten asukkaiden arkeen vaikuttavien päätöksien vaikutus asukkaiden arkeen on arvioitava. Toisaalta Espoon kaupungin työnantajakuvaan vaikuttaa hyvä
työnantajapolitiikka. Jotta se voidaan varmistaa esimerkiksi muutostilanteissa, vaikutuksia tulee arvioida myös työntekijöiden näkökulma huomioiden.

Toimintasuunnitelmassa mainittu vaikutusten arviointiasia ei näy toimialojen toimintasuunnitelmissa, joten esitän toivomuksen:
"Valtuusto toivoo, että Espoon kaupungin päätöksenteossa lisättäisiin ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin käyttämistä, jotta esityksissä voitaisiin huomioida mahdollisimman kattavasti käsittelyssä olevien asioiden vaikutukset asukkaisiin ja Espoon kaupungin työntekijöihin. "

Kyseisellä arvioinnilla on saatu viime vuosina tietoa mm. vammaispalvelujen asiakasmaksujen vaikutuksista, kuten myös Espoon sairaalan laitoshuollon toimintojen järjestämisestä.

Toivomus on hyvä jatkumo myös valtuutettu Hyrkön vuonna 2015 esittämälle valtuustotoivomukselle, jonka mukaan valtuusto toivoo, että ihmisiin ja lapsiin kohdistuvien vaikutusten arviointi toteutetaan huolellisesti ja että opetus- ja varhaiskasvatuslautakunta kuulee
valmistelun yhteydessä asiantuntijoita, esimerkiksi Lapsiasiavaltuutettua ja lastensuojelujärjestöjä sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoita.” Koska tämä toivomus ei ole ymmärtääkseni edennyt, on hyvä nostaa asia edelleen keskusteluun. Jospa toivomukseni myötä asiaan kiinnitetään enemmän huomiota Espoon kaupungin päätöksenteossa.

Aulikki Pentikäinen
On hienoa, että useimmat ryhmät ovat budjettisovun takana. Voimme onnitella itseämme siitä, että esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluihin saatiin lisää resursseja sovun tuloksena. Mutta hyvät ystävät, vielä riittää tehtävää.

Espoo haluaa olla edellä kävijä saralla kuin saralla, mutta niin ei vielä ole. Meillä on omat häpeäpilkkumme ja niistä yksi on osatyökykyisten ja kehitysvammaisten työllisyys.  Tässä asiassa olemme maalaispitäjä emmekä innovaatioiden ihmemaa. Saamieni tietojen mukaan maakunnissa tästä ryhmästä on palkkatyössä 2-4 % kun taas Helsingissä ja Vantaalla työllisyysaste on yli 10 %.

Espoolaisista vammaisista lienee työttöminä 96 %. Siis toistan 96 % on työttömiä. Luku on epätarkka, koska meillä ei ole seurantaa eikä tilastoa tästä asiasta. Jo tämä itsessään asettaa meille haasteen ja ilmentää asenteita kohdata vammaiset yhteiskuntamme täysivaltaisina jäseninä.

Vuonna 2016 voimaan tulleen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus kiinnittää huomiota ennakkoluuloihin ja määrittelee vammaisuuden uudella tavalla. Määritelmän mukaan vammaisuus on kehittyvä käsite. Se konkretisoituu, kun vammainen henkilö kohtaa ympäristössä tai asenteissa tilanteen, joka estää häneltä yhteiskunnan osallisuuden.

Monet kehitysvammaiset nuoret valmistuvat ammattiin. Heillä on unelma työstä, tavallisesta työelämän arjesta. Nuori kehitysvammainen tyttö haaveilee omasta rahasta ja hänen unelma-ammattinsa voisi olla esimerkiksi työ päiväkodissa. Nuori poika saattaa puolestaan haaveilla vaikkapa kalustekunnostajan tehtävistä. Mutta kuinka työelämä tai edes Espoon kaupunki ottaa heidän osaamisensa vastaan?  Valitettava totuus on, että kehitysvammaiset nuoret valmistuvat yleensä eläkkeelle ja yhteiskunnan panos koulutukseen on mennyt hukkaan.

Espoolla ei ole mallia kehitysvammaisten ja osatyökykyisten työllisyysasteen parantamiseksi eikä Espoon kaupunki ole heitä juuri työllistänyt. Espoossa on sen sijaan olemassa maahanmuuttajien ja nuorten rekrytointimalli ja se onkin hyvä asia. Jokaiselle on merkityksellistä, että voi olla täysipainoisesti yhteiskunnan jäsen ja saada tekemästään työstä palkkaa.  On kestämätöntä, että koulutuksen saaneet kehitysvammaiset nuoret tekevät palkatonta työtä erilaisilla työpajoilla voimatta tuntea tekevänsä arvokasta työtä myös palkan muodossa.

Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on tehnyt vuonna 2004 selvityksen Vajaakuntoisten tuetusta työllistymisestä. Selvityksen mukaan jokaiseen toimintaan sijoitettu euroa tuotti 1,34 euron säästöt.

Edellä olevan perusteella olen tehnyt toivomusesityksen, joka  kuuluu seuraavasti:
" Valtuusto toivoo, että Espoon kaupunki selvittäisi mahdollisuutta korvamerkitä budjetista rahaa kattamaan osatyökykyisten tai kehitysvammaisten työntekijöiden palkkakuluja niin, että palkkakustannukset eivät kohdistuisi palkkaavaan yksikköön. "

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti